Päätös vaikuttaa myös ensi kesän suunnitelmiin. Näillä näkymin Lahden IM 70.3 jää kesän ainoksi triathloniksi ja pidän keväällä intensiivisemmän harjoittelujakson, jolloin keskityn triathlonin lajiharjoitteluun. Muuten kesän kisat painottuvat polkujuoksuun ja tarkoituksena olisi osallistua ainakin kahdelle eri matkalle. Mikäli saan ehjän harjoittelukauden ja polkujuoksu alkaa sujumaan, harkitsen kolmatta kisaa loppukesälle, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vaikka triathlon on hetken taka-alalla, aion palata lajin pariin entistä suuremmalla palolla. Jokainen vuosi kestävyysurheilua vie eteenpäin, vaikka lajit välillä vaihtuvatkin. Loppujen lopuksi monipuolisuus on rikkaus. 

Olen suunnitellut, että harjoittelen samalla kaavalla kuin pari edellistä vuotta eli painottaen tärkeät treenit vapaapäiville. Työpäivien ohessa teen pääsääntöisesti huoltavia ja lyhyitä/kevyitä treenejä, sillä muuten kokonaiskuormitus kasvaa liian suureksi. Pääpaino treeneissä on peruskestävyydessä, mutta tarkoitus olisi parantaa myös voimatasoja. Toistaiseksi aion pitää uintitreenit minimissä ja käyttää "uintiajan" rautaa kolistellen.

Olen päättänyt, että alkaneen kauden teema on "ilon kautta". Treenaamisen ei tarvitse aina olla kivaa, mutta se ei saa päivästä toiseen maistua puulta. Erityisesti kisakaudelle valitsen vain kisoja ja tapahtumia, joissa voin keskittyä elämyksiin ja unohtaa liiallisen suorittamisen. Tällä hetkellä kisakalenteriin on merkitty Nuts Karhunkierros (31km) ja Lahden Ironman 70.3.. Lisäksi harkinnassa on yksi hieman erilainen triathlon. Eli ei muuta kuin elämyksiä kohti!

Olen miettinyt, miksi tästä kaudesta ei ole jäänyt yhtä onnistunutta fiilistä kuin edellisestä. Kauden pääkisan keskeytys ei nimittäin riitä selitykseksi. Toki myös sairastelut sotkivat harjoittelua ja koettelivat motivaatiota, mutta luulen syyn löytyvän hieman syvemmältä.

Pidän erittäin paljon itseni voittamisesta, mutta inhoan kilpailemista. Triathlon ja kestävyysurheilu ylipäätään on ollut minulle keino päästä haastamaan itseäni ja saamaan uusia kokemuksia. Tänä kesänä itsensä voittamisen tavoittelu on maistunut kilpailemiselta - toisinsanoen pahalta. Olen kadottanut kyvyn iloita pienistä onnistumisista ja keskitttynyt asioihin, joiden olisi pitänyt mennä paremmin.Liian monta kertaa kesän aikana olen rypenyt itsesäälissä kun en pääse kovempaa. Jopa kisaraporttien kirjoittaminen tänne blogiin on tuntunut pakkopullalta. Tiedän, että jos en tee asialle jotain voin unohtaa haaveeni täysmatkasta, sillä todennäköisesti pistäisin jossain vaiheessa triathlonkamat myyntiin. 

Vaikka valmentajani on ollut ihan huippu, olen päättänyt pitää välivuoden valmennuksesta ja harjoitella ensi kaudella itsenäisesti. Yritän myös unohtaa aikojen vahtaamiset ja keskityn kokemuksiin, sekä liikkumisesta nauttimiseen. Vaikka triathlon pysyy "ykkösjuttuna" aion kokeilla myös uusia lajeja, kuten polkujuoksua, sillä uskon monipuolisuudella motivaationkin säilyvän paremmin. Voi olla, että ensi kauden jälkeen kaipaan takaisin valmennukseen, mutta nyt on vaihtelun paikka!

Uintireitti kulki tänäkin vuonna kahdessa järvessä, joiden välillä oli lyhyt rantautuminen. Erityisesti Valkjärven vesi oli kylmää, noin 16 asteista, joten Suurjärven 18-asteinen vesi tuntui linnunmaidolta. Lähtö tapahtui rolling startina, mikä mielestäni helpottaa oman uintiväylän ja -rytmin löytämistä. Uintiosuus sujui ongelmitta ja uintiaika oli sama kuin edellisenä kesänä 00:34:51.

Ylämäki uinnin rantautumisesta vaihtoalueelle oli yhtä hapottava kuin aina ennenkin ja oli pakko ottaa vaihto maltilla. Pyöräosuudelle lähtiessä jännitin hieman, miten voimakkaat tuulenpuuskat vaikuttavat pyöräilyyn. Tuuli verotti jonkin verran rentoudesta, mutta suurempia ongelmia aiheutti kipeä ylävatsa; en pystynyt "makaamaan" aerotankojen päällä kun asento painoi vatsaa. Onneksi kipu helpotti pyöräosuuden loppuvaiheessa. Pyörä ei tuntunut kulkevan lainkaan ja aika on sen mukainen 01:30:20, kaksi minuuttia edellistä vuotta huonompi.

Myös toinen vaihto oli hidas, mutta juoksu lähti rullaamaan ongelmitta. Keskityin pitämään mielen positiivisena ja menon niin rentona kuin mahdollista. Ensimmäinen 5km juoksukierros sujui hyvin 5'29min/km vauhdilla. Toiseen kierrokseen käytin hieman enemmän aikaa, mutta olen juoksuun kokonaisuutena tyytyväinen. Juoksuaika 00:56:43 eli parannusta edelliseen vuoteen 4 minuuttia.

Maaliin pääsin hyvissä voimissa, loppuajalla 03:09:17. Sain melko ehjän suorituksen ja vaikka vauhtia ei löytynytkään olen ihan tyytyväinen. Seuraavaksi pääsen nauttimaan pidemmästä matkasta Otepäähän!

Tänä vuonna Vantaa triathlon oli jaettu kahdelle päivälle ja perusmatkan startti oli vasta sunnuntaina, mikä mielestäni rauhoitti kisa-aluetta hyvin. Sää oli lämmin, eikä vedessäkään palellut. Ennen kisaa olin tavanomaisen jännittynyt, mutta myös innostunut. Olosuhteiden puolesta olisi voinut tulla onnistunut suoritus jos olisin kiinnittänyt paremmin huomiota energiansaantiin myös ennen kisaa. 

Uintireitti oli sama kuin edellisenä kesänä; kaksi 750m kierrosta, kierrosten välillä rantautuminen ja laiturilta hyppy takaisin järveen. En päässyt koko matkan aikana uimaan omaa vauhtiani, sillä vähän väliä piti joko ohitella tai sitten tuli osumaa ja rytmi meni sekaisin. Uintiaika 00:34:20, mikä oli hieman huonompi kuin edellisenä vuonna.

Ensimmäinen vaihto meni yllättävän hyvin ja sain minuutin pois vaihtoajasta. Pyöräily koostui edellisen vuoden tapaan neljästä kierroksesta ja toiseen suuntaan pääsi nauttimaan myötätuulesta, mutta toisaalta puolet matkasta olikin vastatuulta. Yritin pitää vauhdin mahdollisimman hyvänä myötätuuliosuudella, sillä en halunnut polkea jalkoja alta vastatuulessa. Jossain vaiheessa pyöräilyosuutta alkoi hieman heikottaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Pyöräilyaika 01:16:29, johon olen ihan tyytyväinen. 

Toisessa vaihdossa heikotus iski pahemmin. Ajattelin, että tuli poljettua loppuosuus pyörällä liian kovilla sykkeillä ja kohta olo tasaantuisi. Juoksuun lähtiessä jalat painoivat ja olo oli huono, mutta yritin työntää tuntemukset taka-alalle. En kuitenkaan saanut pidettyä vauhtia yllä ja olo vain paheni. Toiselle juoksukierrokselle lähtiessä tajusin, että tästä tulee kisa, jossa jo maaliin pääsy on voitto. Etenin välillä kävellen, välillä hölkäten ja pääsin maaliin juoksuajalla 01:07:05. Kokonaisaika 03:03:56 eli 5 minuuttia huonompi kuin edellisenä kesänä. 

Huono olo ja heikotus kesti kisan jälkeen vielä pari päivää. Syynä sippaamisen on mitä todennäköisimmin energioiden loppuminen. Otin geelejä ja vettä kisan aikana tutulla kaavalla, mutta se ei selvästi riittänyt kun ennen kisaa ei syö muuta kuin vaatimattoman aamupalan ja startti on klo 13. Oma tyhmyys harmittaa, mutta tästä oli hyvä ottaa taas oppia ja kaikki kokemus on hyväksi.

Tällä hetkellä mieli on positiivinen ja nautin kovasti kun olen päässyt taas harjoittelemaan, sillä viimeisimmästä taudista parannuin sopivasti lomalle. Voi sitä riemua kun olen saanut kahden viikon ajan keskittyä vain treenaamiseen! Loma ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, sillä sain tästä treenirupeamasta tarvittavaa itseluottamusta, potkua tekemiseen ja ennen kaikkea muistutuksen, miksi tämä on niin rakas harrastus. Huomenna täytyy palata arkeen, mutta uskon positiivisuuden säilyvän kiireenkin keskellä.

Kauden avauskisasta ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta starttaan viimeistään heinäkuun alussa Vierumäen perusmatkalle. Nyt odotellaan, että vedet lämpiää ja pääsee ottamaan tuntumaa avoveteen. Kesä saa tulla!

Yllä pari kuvaa perinteiseltä äitienpäivän lenkiltä: pk:ta puolimaratonin verran poluilla, ihan parasta!

Kieltoa on takana vasta viikko ja olen ehtinyt monta kertaa kirota itseni kun hakeuduin ihotautilääkärille. Olen jopa hieman yllättynyt, miten koville kielto on ottanut (valmentaja taisi tajuta asian ennen minua, sillä hän aloitti tsemppauksen jo ennen kieltoa). Saanhan kuitenkin harrastaa kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä. Tämä olisi loistava mahdollisuus kehittää henkistä kapasitettia, mutta kävellessä pää tuntuu hajoavan ja kuvittelen, miten kuntoni huononee päivä päivältä. Tilannetta ei helpota se, että kahden kävelylenkin jälkeen penikat kipuilee. Minä yksinkertaisesti inhoan kävelylenkkejä. 

Suurena murheena on myös (katoava) uintikuntoni. Olen käynyt koko kauden melko harvakseltaan uimassa, mutta koen, että olen saanut aiempaa paremman otteen vedestä ja uintivauhdissakin olisi havaittavissa kehitystä. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu hypätä altaaseen useamman viikon tauon jälkeen. Itkuhan siinä tulee. 

Tästä tulikin melkoinen valitus-vuodatus-päivitys, mutta välillä on ihan ok tehdä kärpäsestä härkänen ja rypeä itsesäälissä, että voi taas nauraa itselleen. 

Facebookista saa lähes päivittäin lukea päivityksiä rasitusvammoista ja loukkaantumisista, jolloin harjoitteleminen on tauolla jopa kuukausia. Minä olen pystynyt koko ajan treenaamaan, vaikka vähemmän, mitä haluaisin. Valitan treenimääristäni, vaikka jopa lähipiiristäni löytyy useita, jotka ovat tai ovat olleet pakollisella treenitauolla. Täytyykin olla kiitollinen kun pystyy liikkumaan säännöllisesti, sillä kaikki vie eteenpäin. Olen myös muistutellut itseäni, että teen vain karhunpalveluksen jos yritän treenata jaksamisen äärirajoilla. Pahimmassa tapauksessa kirjoittaisin itse päivityksen pakollisesta treenitauosta ylikunnon vuoksi.

Takana on taas yksi kiireinen työviikko, mutta mieliala korkealla, sillä tänään alkoi seitsemän päivän vapaat. Tarkoituksena on tehdä määrällisesti intensiivisempi treeniviikko eli luvassa on paljon peruskestävyysharjoittelua. Aion nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta treenistä, sillä saan ja pystyn liikkumaan.

Näin harjoittelukauden alussa on hyvä käydä päivittämässä sykerajat, jotta harjoittelu tapahtuu alusta asti oikeilla alueilla. Kauden alku on itselleni myös "pahin" ajankohta testata kuntoa. Ylimenokauden jälkeen kunto on kaukana kisakauden kunnosta ja tunnen itseni ilman testejäkin huonokuntoiseksi.

Kun reilu viikko sitten raahustin Pajulahden testausasemalle triathlontestiin, olo oli kaikkea muuta kuin reipas. Takana oli onnistunut treenipätkä, mutta kroppa ei tuntunut olevan vireessä ja olo oli pöhöttynyt. Mietin, että nyt mennään reippaasti epämukavuusalueelle. Itse testi meni ilman suurempia ongelmia, vaikken saanut kropasta irti maksimisykkeitä. Testitulosten osalta kyyti oli kylmää: peruskestävyyteni on surkea, varsinkin pyöräilyn osalta. 

Voisi kuvitella, että testistä jäi paha maku, mutta yllätyksekseni kokemus oli lähes positiivinen. Iso kiitos kuuluu Pajulahden testausasemalle ammattitaitoisesta testaamisesta, mutta olen myös onnistunut muuttamaan ajatteluani testaamisesta. Juuri se heikkouksien poiminen ja korostaminen mahdollistaa kehittymisen. Olen ylpeä itsestäni kun en vaipunut itsesääliin ja synkistelyyn "surkeasta kunnostani". Minulla on nimittäin taipumusta moiseen. Tiedän, että testejä tarvitaan jos haluan harjoitella "oikein" ja kehittyä. Nyt täytyy vain noudattaa "uusia" sykerajoja ja valmentajan ohjeita niin saadaan se perkeleen peruskestävyyskin kohenemaan. :)

Tuntuu jopa hieman nurinkuriselta, miten paljon pidän uuden kauden aloittamisesta, vaikka kaikki tuntuu hankalalta ja kesän kunto on vain muisto. Esimerkiksi kun kävin maanantaina ensimmäistä kertaa elokuun lopun jälkeen uimassa, eikä touhusta meinannut tulla mitään. Hyvä, etten hukkunnut. Onneksi tiedän, että uintikunto löytyy kyllä kunhan jaksan tehdä töitä. Ymmärrän hyvin, miten vaikeaa monille on palata jopa vuosien tauon jälkeen säännöllisen liikunnan pariin. Siinä löytyy kummasti syitä siirtää liikunnan aloittamista.

Onneksi aivan kaikkea ei tarvitse aloittaa täysin alusta. Minulla oli viime kaudella melkoisia ongelmia saliharjoittelun kanssa kun pelkäsin painoja, mutta hiljalleen opin jopa pitämään raudan heiluttelusta. En käynyt koko kesänä salilla, joten jännitin kovasti, joudunko aloittamaan totuttelun lähtökuopista. Tottakai painoissa näkyi pitkä salitauko, mutta uskalsin edellistä vuotta rohkeammin lisäillä painoja tuntemusten mukaan. Vaikka tämän kauden harjoittelussa joudutaankin tinkimään perusvoimaharjottelusta ajan puutteen vuoksi, on ilahduttavaa, että omassa päässä tehty työ on säilynyt. 

Edellinen kausi piti sisällää pari melko isoa muutosta kun valmentaja vaihtui ja siirryin opiskelijaelämästä työelämään. Ikinä ei voi tietää, millaisia muutoksia elämässä tapahtuu, mutta toistaiseksi suuria muutoksia ei ole luvassa. Esa Heinonen jatkaa valmentajana ja teen edelleen kolmivuorotyötä. 

Entä, millaisia tavoitteita minulla on tälle kaudelle? Vastaukseni  on sama kuin vuosi sitten: haluan kehittyä jokaisella osa-alueella. Konkreettisemmin tavoitteena (hyvin todennäköisesti) on triathlonin puolimatka Otepäässä elokuun alussa. Reitti on haastava ja pyöräilyssä nousumetrejä kertyy kiitettävästi, joten en lähde tässä vaiheessa asettamaan aikatavoitteita. Nyt keskityn nauttimaan matkasta ja katsotaan kesällä, mihin se riittää. 

Kuva: Bullseye Photography, Finntriathlon Vierumäki 2016