Lumet sulaa, ilmat lämpenee, tiet putsataan hiekasta ja paniikki nostaa päätään. Kevät on täällä. 

Vietin pääsiäisen Tahkolla keskittyen aivan muuhun kuin treenaamiseen ja odotin pääseväni treenaamaan reissun jälkeen. Huonoksi onnekseni sairastuin flunssaan ja treenitauko venyi. Flunssan jälkeen liikkuminen oli aloitettava varovasti ja vasta viikonloppuna pääsin treenaamaan kunnolla. 

Viikonlopulle kertyi treeniä mukavasti ja pääsin tekemään kauden ensimmäisen pyörälenkin maantiellä. Polkeminen tuntui raskaalta, mutta fiilis oli hyvä: oli hienoa päästä taas baanalle! Kun lenkin lopuksi hyppäsin pyörän päältä, hyvästä fiiliksestä ei ollut tietoakaan ja olin aivan loppu. Tunsin itseni rapakuntoiseksi ja taisin siinä väsyneenä vähän itkeä tihrustaakin. Tässä vaiheessa kytevä paniikki roihahti. Mietin, että kesä lähestyy hurjaa vauhtia ja olen näin surkeassa kunnossa! Syytin itseäni, etten ole pystynyt treenaamaan määrällisesti enemmän. Näissä mietteissä lähetin valmentajallekin paniikkiviestiä. Valmentajan vastaus onneksi rauhoitti ja paniikki on (toistaiseksi) laantunut. 

Kevät näkyy myös treenitehojen nostona, joten kehonhuollon merkitys korostuu. Tästä pitää huolen hierojani Veli-Pekka Nykänen. Olen hyvissä käsissä, joten nyt ei tarvitse kun noudattaa valmentajan ohjeita ja säilyttää positiivinen tekemisen meininki. :)

WP_20160410_16_24_11_Pro.jpg