Treeni-intoa ja motivaatiota on koeteltu viime viikkoina oikein urakalla. Töissä on ollut tavallista kiireisempää ja se on verottanut jaksamista, joten treenaaminen työpäivien ohella on ollut vähintäänkin haastavaa. Tämän vuoksi vapaapäivinä olisi hyvä päästä treenaamaan enemmän, että säilyisi itsellä usko kehittymiseen. Kaksi edellistä "vapaaputkea" on kuitenkin mennyt aivan pieleen treenaamisen suhteen. Ensimmäisen "putken" olin vatsataudissa ja toipumiseen meni jokunen päivä. Seuraavilla vapailla nukuin erittäin huonosti useamman yön enkä palautunut yövuoroista, joten treeneistä ei tullut mitään. Vaikka olen yrittänyt pysyä positiivisena, välillä mieli harhautuu ajattelemaan, ettei tästä tule mitään.

Facebookista saa lähes päivittäin lukea päivityksiä rasitusvammoista ja loukkaantumisista, jolloin harjoitteleminen on tauolla jopa kuukausia. Minä olen pystynyt koko ajan treenaamaan, vaikka vähemmän, mitä haluaisin. Valitan treenimääristäni, vaikka jopa lähipiiristäni löytyy useita, jotka ovat tai ovat olleet pakollisella treenitauolla. Täytyykin olla kiitollinen kun pystyy liikkumaan säännöllisesti, sillä kaikki vie eteenpäin. Olen myös muistutellut itseäni, että teen vain karhunpalveluksen jos yritän treenata jaksamisen äärirajoilla. Pahimmassa tapauksessa kirjoittaisin itse päivityksen pakollisesta treenitauosta ylikunnon vuoksi.

Takana on taas yksi kiireinen työviikko, mutta mieliala korkealla, sillä tänään alkoi seitsemän päivän vapaat. Tarkoituksena on tehdä määrällisesti intensiivisempi treeniviikko eli luvassa on paljon peruskestävyysharjoittelua. Aion nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta treenistä, sillä saan ja pystyn liikkumaan.