keskiviikko, 12. heinäkuu 2017

Finntriathlon Vierumäki 2017

Toissaviikon lauantaina osallistuin kolmatta kertaa Finntriathlon Vierumäen perusmatkalle. Olin käynyt ilmoittautumassa ja kisainfossa jo edellisenä iltana, joten "säätäminen" jäi vähemmälle ja ehdin hieman rauhoittua ennen starttia. Kisareitit olivat pysyneet samoina kuin edellisenä kesänä, joten tiesin mitä tuleman pitää. 

Uintireitti kulki tänäkin vuonna kahdessa järvessä, joiden välillä oli lyhyt rantautuminen. Erityisesti Valkjärven vesi oli kylmää, noin 16 asteista, joten Suurjärven 18-asteinen vesi tuntui linnunmaidolta. Lähtö tapahtui rolling startina, mikä mielestäni helpottaa oman uintiväylän ja -rytmin löytämistä. Uintiosuus sujui ongelmitta ja uintiaika oli sama kuin edellisenä kesänä 00:34:51.

Ylämäki uinnin rantautumisesta vaihtoalueelle oli yhtä hapottava kuin aina ennenkin ja oli pakko ottaa vaihto maltilla. Pyöräosuudelle lähtiessä jännitin hieman, miten voimakkaat tuulenpuuskat vaikuttavat pyöräilyyn. Tuuli verotti jonkin verran rentoudesta, mutta suurempia ongelmia aiheutti kipeä ylävatsa; en pystynyt "makaamaan" aerotankojen päällä kun asento painoi vatsaa. Onneksi kipu helpotti pyöräosuuden loppuvaiheessa. Pyörä ei tuntunut kulkevan lainkaan ja aika on sen mukainen 01:30:20, kaksi minuuttia edellistä vuotta huonompi.

Myös toinen vaihto oli hidas, mutta juoksu lähti rullaamaan ongelmitta. Keskityin pitämään mielen positiivisena ja menon niin rentona kuin mahdollista. Ensimmäinen 5km juoksukierros sujui hyvin 5'29min/km vauhdilla. Toiseen kierrokseen käytin hieman enemmän aikaa, mutta olen juoksuun kokonaisuutena tyytyväinen. Juoksuaika 00:56:43 eli parannusta edelliseen vuoteen 4 minuuttia.

Maaliin pääsin hyvissä voimissa, loppuajalla 03:09:17. Sain melko ehjän suorituksen ja vaikka vauhtia ei löytynytkään olen ihan tyytyväinen. Seuraavaksi pääsen nauttimaan pidemmästä matkasta Otepäähän!

20170701_183115.jpg

 

tiistai, 4. heinäkuu 2017

Vantaa triathlon - kauden ensimmäinen startti

Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa päivitystä kauden ensimmäisestä kisasta reilu kaksi viikkoa sitten. Tässä se kuitenkin tulee, kisaraportti Vantaan perusmatkalta. 

Tänä vuonna Vantaa triathlon oli jaettu kahdelle päivälle ja perusmatkan startti oli vasta sunnuntaina, mikä mielestäni rauhoitti kisa-aluetta hyvin. Sää oli lämmin, eikä vedessäkään palellut. Ennen kisaa olin tavanomaisen jännittynyt, mutta myös innostunut. Olosuhteiden puolesta olisi voinut tulla onnistunut suoritus jos olisin kiinnittänyt paremmin huomiota energiansaantiin myös ennen kisaa. 

Uintireitti oli sama kuin edellisenä kesänä; kaksi 750m kierrosta, kierrosten välillä rantautuminen ja laiturilta hyppy takaisin järveen. En päässyt koko matkan aikana uimaan omaa vauhtiani, sillä vähän väliä piti joko ohitella tai sitten tuli osumaa ja rytmi meni sekaisin. Uintiaika 00:34:20, mikä oli hieman huonompi kuin edellisenä vuonna.

Ensimmäinen vaihto meni yllättävän hyvin ja sain minuutin pois vaihtoajasta. Pyöräily koostui edellisen vuoden tapaan neljästä kierroksesta ja toiseen suuntaan pääsi nauttimaan myötätuulesta, mutta toisaalta puolet matkasta olikin vastatuulta. Yritin pitää vauhdin mahdollisimman hyvänä myötätuuliosuudella, sillä en halunnut polkea jalkoja alta vastatuulessa. Jossain vaiheessa pyöräilyosuutta alkoi hieman heikottaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Pyöräilyaika 01:16:29, johon olen ihan tyytyväinen. 

Toisessa vaihdossa heikotus iski pahemmin. Ajattelin, että tuli poljettua loppuosuus pyörällä liian kovilla sykkeillä ja kohta olo tasaantuisi. Juoksuun lähtiessä jalat painoivat ja olo oli huono, mutta yritin työntää tuntemukset taka-alalle. En kuitenkaan saanut pidettyä vauhtia yllä ja olo vain paheni. Toiselle juoksukierrokselle lähtiessä tajusin, että tästä tulee kisa, jossa jo maaliin pääsy on voitto. Etenin välillä kävellen, välillä hölkäten ja pääsin maaliin juoksuajalla 01:07:05. Kokonaisaika 03:03:56 eli 5 minuuttia huonompi kuin edellisenä kesänä. 

Huono olo ja heikotus kesti kisan jälkeen vielä pari päivää. Syynä sippaamisen on mitä todennäköisimmin energioiden loppuminen. Otin geelejä ja vettä kisan aikana tutulla kaavalla, mutta se ei selvästi riittänyt kun ennen kisaa ei syö muuta kuin vaatimattoman aamupalan ja startti on klo 13. Oma tyhmyys harmittaa, mutta tästä oli hyvä ottaa taas oppia ja kaikki kokemus on hyväksi.

IMG-20170618-WA0031.jpg

IMG-20170618-WA0055.jpg

TriForFun%20su-490.jpg

TriForFun%20su-700.jpg

 

keskiviikko, 17. toukokuu 2017

Kesä saa tulla!

Olen kirjoittanut kaksi viimeisintä päivistystä siitä, etten ole päässyt treenaamaan niin paljon kuin olisi ollut tarkoitus. Hajanainen treenaaminen on jatkunut edelleen: kun sain ompeleet pois, sairastuin flunssaan. Flunssan jälkeen lähdin pääsiäiseksi rilluttelemaan Tahkolle, joten treenitauko vain venyi. Reissun jälkeen ehdin harjoittelemaan ohjelman mukaan pari viikkoa ennen kuin sairastuin uudelleen. Olen yrittänyt pysyä positiivisena ja kiitollisena, ettei mitää suurempia vastoinkäymisiä ole sattunut. Ajoittain epätoivo ja turhautuminen on nostanut päätään, vaikka sairastelut, reissut ynnä muut kuuluvat elämään.

Tällä hetkellä mieli on positiivinen ja nautin kovasti kun olen päässyt taas harjoittelemaan, sillä viimeisimmästä taudista parannuin sopivasti lomalle. Voi sitä riemua kun olen saanut kahden viikon ajan keskittyä vain treenaamiseen! Loma ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, sillä sain tästä treenirupeamasta tarvittavaa itseluottamusta, potkua tekemiseen ja ennen kaikkea muistutuksen, miksi tämä on niin rakas harrastus. Huomenna täytyy palata arkeen, mutta uskon positiivisuuden säilyvän kiireenkin keskellä.

Kauden avauskisasta ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta starttaan viimeistään heinäkuun alussa Vierumäen perusmatkalle. Nyt odotellaan, että vedet lämpiää ja pääsee ottamaan tuntumaa avoveteen. Kesä saa tulla!

IMG-20170514-WA0059.jpg

IMG-20170514-WA0088.jpg

Yllä pari kuvaa perinteiseltä äitienpäivän lenkiltä: pk:ta puolimaratonin verran poluilla, ihan parasta!

perjantai, 17. maaliskuu 2017

Kärpäsestä härkänen

Edellisestä päivityksestä onkin ehtinyt vierähtää pari kuukautta, joten on korkea aika käydä kuulumiset läpi. Tammikuun alussa tuskailin kun pari treenipätkää meni penkin alle, mutta päivityksen jälkeen treenit sujuivat hyvin. Pariin kuukauteen onkin mahtunut monta onnistunutta treeniä ja ohjelmaan on lisätty jonkin verran myös kovia treenejä. On ollut ihanaa päästä tekemään vauhteja ja nauttimaan maitohapoista! Ehkä juuri sen takia kahden viikon hikoilu- ja uintikielto on ottanut koville. Syy kiellolle on typerä luomenpoisto ja asiasta tekee vielä typerämmän se, että ompeleet on 14 vuorokautta. 

Kieltoa on takana vasta viikko ja olen ehtinyt monta kertaa kirota itseni kun hakeuduin ihotautilääkärille. Olen jopa hieman yllättynyt, miten koville kielto on ottanut (valmentaja taisi tajuta asian ennen minua, sillä hän aloitti tsemppauksen jo ennen kieltoa). Saanhan kuitenkin harrastaa kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä. Tämä olisi loistava mahdollisuus kehittää henkistä kapasitettia, mutta kävellessä pää tuntuu hajoavan ja kuvittelen, miten kuntoni huononee päivä päivältä. Tilannetta ei helpota se, että kahden kävelylenkin jälkeen penikat kipuilee. Minä yksinkertaisesti inhoan kävelylenkkejä. 

Suurena murheena on myös (katoava) uintikuntoni. Olen käynyt koko kauden melko harvakseltaan uimassa, mutta koen, että olen saanut aiempaa paremman otteen vedestä ja uintivauhdissakin olisi havaittavissa kehitystä. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu hypätä altaaseen useamman viikon tauon jälkeen. Itkuhan siinä tulee. 

Tästä tulikin melkoinen valitus-vuodatus-päivitys, mutta välillä on ihan ok tehdä kärpäsestä härkänen ja rypeä itsesäälissä, että voi taas nauraa itselleen. 

IMG_20170214_080426_728.jpg

tiistai, 3. tammikuu 2017

Positiivisuuden kautta

Treeni-intoa ja motivaatiota on koeteltu viime viikkoina oikein urakalla. Töissä on ollut tavallista kiireisempää ja se on verottanut jaksamista, joten treenaaminen työpäivien ohella on ollut vähintäänkin haastavaa. Tämän vuoksi vapaapäivinä olisi hyvä päästä treenaamaan enemmän, että säilyisi itsellä usko kehittymiseen. Kaksi edellistä "vapaaputkea" on kuitenkin mennyt aivan pieleen treenaamisen suhteen. Ensimmäisen "putken" olin vatsataudissa ja toipumiseen meni jokunen päivä. Seuraavilla vapailla nukuin erittäin huonosti useamman yön enkä palautunut yövuoroista, joten treeneistä ei tullut mitään. Vaikka olen yrittänyt pysyä positiivisena, välillä mieli harhautuu ajattelemaan, ettei tästä tule mitään.

Facebookista saa lähes päivittäin lukea päivityksiä rasitusvammoista ja loukkaantumisista, jolloin harjoitteleminen on tauolla jopa kuukausia. Minä olen pystynyt koko ajan treenaamaan, vaikka vähemmän, mitä haluaisin. Valitan treenimääristäni, vaikka jopa lähipiiristäni löytyy useita, jotka ovat tai ovat olleet pakollisella treenitauolla. Täytyykin olla kiitollinen kun pystyy liikkumaan säännöllisesti, sillä kaikki vie eteenpäin. Olen myös muistutellut itseäni, että teen vain karhunpalveluksen jos yritän treenata jaksamisen äärirajoilla. Pahimmassa tapauksessa kirjoittaisin itse päivityksen pakollisesta treenitauosta ylikunnon vuoksi.

Takana on taas yksi kiireinen työviikko, mutta mieliala korkealla, sillä tänään alkoi seitsemän päivän vapaat. Tarkoituksena on tehdä määrällisesti intensiivisempi treeniviikko eli luvassa on paljon peruskestävyysharjoittelua. Aion nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta treenistä, sillä saan ja pystyn liikkumaan.

IMG_20161028_165230.jpg