Olen kirjoittanut kaksi viimeisintä päivistystä siitä, etten ole päässyt treenaamaan niin paljon kuin olisi ollut tarkoitus. Hajanainen treenaaminen on jatkunut edelleen: kun sain ompeleet pois, sairastuin flunssaan. Flunssan jälkeen lähdin pääsiäiseksi rilluttelemaan Tahkolle, joten treenitauko vain venyi. Reissun jälkeen ehdin harjoittelemaan ohjelman mukaan pari viikkoa ennen kuin sairastuin uudelleen. Olen yrittänyt pysyä positiivisena ja kiitollisena, ettei mitää suurempia vastoinkäymisiä ole sattunut. Ajoittain epätoivo ja turhautuminen on nostanut päätään, vaikka sairastelut, reissut ynnä muut kuuluvat elämään.

Tällä hetkellä mieli on positiivinen ja nautin kovasti kun olen päässyt taas harjoittelemaan, sillä viimeisimmästä taudista parannuin sopivasti lomalle. Voi sitä riemua kun olen saanut kahden viikon ajan keskittyä vain treenaamiseen! Loma ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, sillä sain tästä treenirupeamasta tarvittavaa itseluottamusta, potkua tekemiseen ja ennen kaikkea muistutuksen, miksi tämä on niin rakas harrastus. Huomenna täytyy palata arkeen, mutta uskon positiivisuuden säilyvän kiireenkin keskellä.

Kauden avauskisasta ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta starttaan viimeistään heinäkuun alussa Vierumäen perusmatkalle. Nyt odotellaan, että vedet lämpiää ja pääsee ottamaan tuntumaa avoveteen. Kesä saa tulla!

Yllä pari kuvaa perinteiseltä äitienpäivän lenkiltä: pk:ta puolimaratonin verran poluilla, ihan parasta!