Harjoittelen ensimmäistä kertaa selkeän tavoitteellisesti ja johdonmukaisesti ja tuntuu, että vasta viime viikkoina olen todella ymmärtänyt, miten hienoa tämä on. Tähän menessä harjoitteluni on koostunut treeneistä, joissa "teen vain jotain"-melko fiilispohjalta siis. Jotkut varmasti kokevat tällaisen treenaamisen itselleen sopivaksi, mutta omalla kohdallani se ei toimi. Saatan jäädä helposti mukavuusalueelleni ja aliarvioin kuntoani. Tästä loistavana esimerkkinä on pk-harjoittelun vähyys ennen tätä kautta; olin mukavuusalueellani kun sain treenata "kovaa" ja harjoitukset pysyivät lyhyinä. Se ei tosiaan palvellut haavettani kehittää kestävyyskuntoani, jotta siirtyminen pidemmille matkoille olisi mahdollista.

Alkuvuodesta tuli mietittyä useampaan kertaan, mihin olen itseni pistänyt ja pohdin, onko minusta näin intensiiviseen ja tavoitteelliseen harjoitteluun. Tuo "notkahdus" motivaatiossa tuli tarpeeseen, sillä sen jälkeen minulle on ollut paljon selvempää, että tätä haluan tehdä. Mikä voisi olla hienompaa kuin saada pieniä onnistumisen kokemuksia ja päästä voittamaan itsensä kerta toisensa jälkeen? Nämä hetket ja kokemukset ovat mielestäni tavoitteellisessa harjoittelussa ehdottomasti parasta. Vaikka harjoittelu tähtää johonkin tiettyyn päämäärään, jo itse matka antaa todella paljon.

Esimerkiksi tänään kotiin tullessa sohva houkutteli kovasti ja olisin mieluummin jäänyt lorvimaan kuin lähtenyt tekemään kovatehoista pyörätreeniä. Sohvalle jääminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto ja lenkin päätteeksi olin todella kiitollinen, että minulla on mahdollisuus harjoitella tavoitteellisesti harjoitusohjelman mukaan. Sain nimittäin tehtyä laadukkaan treenin, olen hiljalleen löytänyt rentouden (ja rohkeuden) aeroasennossa polkiessa ja kroppa tuntuu olevan vastaanottavainen... Tällaiset pienet asiat tuntuvat aivan järjettömän hyvältä! 

Tämän kauden päätavoittenani on triathlonin puolimatka Joroisissa, mutta todellisuudessa se on vain pienenpieni välitavoite matkallani kohti parempaa kestävyyskuntoa. Kun ensi syksynä alkaa uusi harjoituskausi, tiedän mitä tuleman pitää ja kehitys pääsee jatkumaan. Nyt on kuitenkin pidettävä ajatus heinäkuussa ja Joroisissa. Hyvää treeniaikaa on vielä ja nyt otetaan naisesta kaikki irti.

IMG-20150510-WA0009%5B1%5D.jpg

Äitienpäivänä Kotkassa.