Nyt on ensimmäiset kolme viikkoa treeniä takana ja into huipussaan! Kaksi viikkoa mentiin 14h/vk ja viikkoihin mahtui paljon matalasykkeistä treeniä niin pyöräillen, juosten kuin sauvakävellen - uintia ja lihaskuntoa unohtamatta. Kolmannella viikolla tunnit tippuivat seitsemään ja tehot laskivat palauttavalle alueelle. Myönnän, että jännitin kovasti sitä, miten pystyn palautumaan kahdesta kovasta viikosta vain yhdellä lepopäivällä. Varsinkin kun palauttavalla viikolla oli treeniä sen verran, mihin olin tottunut itsenäisesti treenatessa. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä jo viikonloppuna voimat tuntuivat palautuneen ja halu päästä taas kunnolla treenaamaan oli mieletön. 

Seuraavaksi edessä kaksi kovaa viikkoa ja huomaa hyvin, että nyt tehdään määräharjoittelua: molemmille viikoille kertyy treenitunteja peräti 15. En kuitenkaan ole huolissani, sillä luotto omaan kroppaan ja palautumiskykyyn alkaa kasvamaan. Tottakai on muistettava kuunnella kehoa, että mahdollisen väsymyksen huomaa riittävän ajoissa. 

Tässä vaiheessa pidän suurimpana saavutuksena sitä, että pystyn (ja maltan) pitää sykkeeni matalalla. Esimerkiksi tiedän näyttäväni hölmöltä kun "juoksen": askeleet ovat sipsuttelua ja kävellenkin pääsisi kovempaa. Jos sykkeet eivät anna nostaa vauhtia, niin ei auta muu kuin sipsutella.

Nyt kun vauhtiin on päästy, niin pakko sanoa, että tämä touhu on erittäin jees!