Juokseminen on ollut minulle aina haastavaa ja viime kesänä kuulin lääkäriltä, että jos haluan juosta, minun täytyy varautua rasitusvammoihin. Tästä saan kiittää jalkojeni virheasentoa, omaa "Akilleen kantapäätäni". Kun viime kesänä nilkutin maaliin Kuopiossa, päätin, että asialle on tehtävä jotakin - heti hiihtokauden jälkeen. Talvi osottautui kuitenkin vähälumiseksi ja monojen sijasta jouduin vetämään lenkkarit jalkaan kerta toisensa jälkeen. Jossakin vaiheessa lenkille lähteminen ei ollutkaan enää niin vastenmielistä ja kroppa tuntui tottuneen juoksemiseen.

 Eilen lenkillä juoksu kulki taas niin helposti ja kevyesti, että tuli aivan epätodellinen olo; minäkö muka nauttisin juoksemisesta? Kaikenlisäksi muutos on tapahtunut aivan yllättäen. Kestävyyskuntoni on vielä alkutekijöissään, mutta nyt parin vuoden harjoittelun jälkeen on hienoa huomata työn tuottavan tulosta. Vaikka juoksuvauhti ei vielä päätä huimaa, olen todistanut itselleni sinnikkään harjoittelun kannattavan. Nyt vaan pitäisi pyrkiä pitämään jalat kunnossa.

Edellisenä kesänä todistin itselleni, että olen kehityskelpoinen uinnin suhteen ja tänä keväänä olen päässyt sisälle juoksemiseen. Seuraavaksi sitten pitäisi löytää rohkeutta pyöräilyyn. Tästä tulee hyvä kesä!