Viime viikonloppuinen triathlon Kuopiossa oli minulle kolmas perusmatka ja tavoitteenani oli parantaa aikaa edellisestä vuodesta reilusti. Kun alkoi näyttää siltä, ettei märkäpuvun käyttö ole sallittua veden lämpötilan vuoksi (yli 22 astetta), päätin jättää kolmen tunnin tavoittelun seuraavaan vuoteen. En nimittäin ollut uinut koko kesänä ilman märkäpukua. Toki olisin voinut vaihtaa sarjani kuntosarjaan, mutta jos halusin edustaa seuraani X-tri Lahtea, oli kisattava SM-sarjassa ilman märkäpukua. Tottakai halusin, että tuloslistassa komeilee seuran nimi! ;)

165-normal.jpg

Yllätyin, että pääsin jopa eteenpäin ilman märkäpukua ja uinti itsessään tuntui melko hyvältä. Aina siihen saakka kun 2 minuuttia myöhemmin lähtenyt kuntosarja märkäpukuineen jyräsi yli. Keskityin vain löytämään väljempää uintiväylää ruuhkaisessa lähdössä ja yllättäen alkoi osumia satelemaan ja muutama uimari ui kirjaimellisesti yli. Ensimmäisellä 750m kierroksella lasit lähtivät kaksi kertaa silmiltä osumien vuoksi ja niiden paikoilleen asettelu ruuhkassa oli haastavaa. 1500 metriin mahtui vain lyhyitä hetkiä kun pystyin uimaan omaa uintia ilman potkuja tai iskuja; taisi olla reittivalinnoissa parantamisen varaa. Uintiosuuteen aikaa kului ruhtinaalliset 40min ja uinti oli tähän mennessä ehdottomasti rankin: olin vaihtoon tullessa aivan loppu. 

182-normal.jpg

Päätin ottaa ensimmäisen vaihdon aivan rauhassa, että ehtii syke edes hieman tasoittua. Pyöräilyosuus ei alkanut erityisen lupaavasti, sillä pyöräni nopeusmittari putosi muutaman polkaisun jälkeen. Lisäksi huomasin, että sykemittarini oli uinnin aikana osumasta pysähtynyt kun oli jäänyt näppäinlukko laittamatta päälle. Tästä tulikin siis kesän toinen kisa, jossa ei ole tietoa vauhdista. Vauhdin arvioiminen oli todella vaikeaa ja huoltojoukot joutuivat laskemaan minulle kierroksia. Pyöräilyreitti oli teknisesti haastava ja näin heikolla polkijalla pyöräilyaika ei ollut kummoinen (1:27:04).

192-normal.jpg

194-normal.jpg

Pyöräilyosuuden lopussa vatsani alkoi krampata ja juoksuosuudelle lähteminen vähän hirvitti. Jalat kuitenkin löysivät yllättävän hyvin juoksurytmin ja muutamien kilometrien jälkeen vatsakin hieman rauhottui. Ensimmäiset 5km sain pidettyä suhteellisen hyvää vauhtia yllä, mutta loppua kohti vauhtia alkoi olla mahdoton pitää yllä. Huoltopisteiden sienien ja veden voimalla jotenkin selvisin maaliin, vaikka hetkittäin olo oli erittäin huono ja kuumuus tuntui pakahduttavalta. Juoksuaikaa en saanut parannettua yrityksestä huolimatta.

Maaliin saavuin ajassa 3:11:28 ja aikani parani edellisestä vuodesta noin 12 minuuttia. Suoritukseen olen hieman pettynyt, mutta sehän vain lisää harjoittelumotivaatiota. Lisäksi sain yhden kisan verran kullanarvoista kisakokemusta. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua ja suunnata ajatuksia pikkuhiljaa ensi kesän puolikkaalle.